Fin Mva Ximene's Zápor   "Asko Manninen"

 

 

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI48901%2F09&R=55.1

 

Askon maallinen taivallus päättyi 25.03.2014 lonkkien kipeydyttyä niin että vaihtoehtoja ei enää ollut. En minä halunnut sen joutuvan kivuissa olemaan, eihän sitä ihminen tiedä muutenkaan minkälaiset ne kivut oli jo ennen kuin ne päällepäin näkyivät, koira kun ei sitä kerro. Heihei Asko, meille jäi ikävä mutta myös monet muistot! <3

 

 

Asko pulipoika on mun näperryskoira. Turkkikoira. Ainut pitkäturkki mulla ikinä. Mutta mikäli se minusta riippuu, niin ainoaksi laatuaan se ei meillä jää.

 

Tajusin, tai muistin, pulin rotuna siinä vaiheessa kun olin Viaa hankkiessa pienehköä paimenta etsinyt ja miettinyt mikä olisi se sopiva. Puli oli silloin listasta unohtunut kokonaan, ja kun sitten sen muistin niin mielenkiinto kasvoi ja aloin tutustua näihin ihaniin nyöriotuksiin.

 

Ja eipä aikaakaan kun Korpilahdelta meille saapui sitten musta pieni kikkaraturkkinen Asko sulostuttamaan meidän lauman elämää. Hyvin se laumaan sopeutuikin, vaikka sen vauhdikkuus ja ehkä äänekkyyskin vähän yllättivät alkuun. Turkin hoito sen sijaan oli jopa vähän yllättävänkin helppoa, olin odottanut että sen kanssa pitäisi nävertää enemmänkin, mutta Askolla nyörit tulivat melkein itsestään ja nytkin vain odotellaan että turkki kasvaisi täyteen mittaan.

 

Miinuspuoli tuossa turkissa on sen pesemisen ja varsinkin kuivumisen hitaus, ja varsinkin narttujemme ollessa juoksussa, sen kasvaneen merkkaamisentarpeen kyllä Askon turkista haistaa.. Toisaalta, koska turkkikoiraa halusin, niin kyllähän tuota pesee kun ei kammata tarvi. ;)

 

Asko on kiltti ja kultainen pieni poikakoira, osallistuva, hälyttävä, tarkkaileva ja joidenkin hetkien ärsyttävyydestään huolimatta niin kovin mukava. Se on koira jonka kanssa on ehkä maailman helpoin matkustaa, se pärjää melkein kenen tahansa kanssa ja on hyvin vaivaton mukana kuljetettava. Vähän äänekäs tosin usein, mutta pehmoapinaa sille tarjoamalla ääni vaimenee helposti.

 

Paimennuskuvioita Asko harjoittelisi pässiemme kanssa mielellään, mutta laitumen sijaitessa autotien vieressä, en ole oikein antaumuksella sen kanssa paimennuksiin paneutunut toistaiseksi. Sillä vauhdilla millä se pässit liitoon kiihdyttää, mentäisiin turhan helposti yli aitojen ja siinä vaiheessa se autotie ei oikein liene turvallinen paikka. Mutta katsotaan kunhan saadaan laitumet takapeltoon.

 

Api on minun ensimmäinen valiokoirani. Ja vaikkei se koirasta sen erilaisempaa teekään, niin on se ihan mukava saavutus varsinkin kun koiria on talossa ollut yli kaksikymmentä vuotta, mutta aiemmin yksikään ei tuota arvoa ole saavuttanut. Kiitokset tässä kohtaa kuuluvat ehdottomasti Askon handlerille, Ninnulle! Ilman Ninnua ei varmaan olisi tullut ihan kaikkiin koitoksiin lähdettyäkään missä ollaan oltu.

Askolle ei käynyt elämän alun arvonnassa paras mahdollinen tuuri, ja se sattui saamaan ne sellaiset huonot lonkat. Ne on kuvattu E:ksi, ja ikäväksemme niihin kehittyy aikamoisella vauhdilla nivelrikkoa. Api-rakas onkin tavallaan jatkoajalla nyt, molempiin lonkkaniveliin on annettu pistoksena kortisonia jonka toivotaan pitävän ukko kivuttomana. Selvä on kuitenkin että kovin pitkäikäinen Asko ei enää ole, mikään sen lonkkia ei paranna. Toivotaan parasta ja nautitaan siitä ajasta mikä meillä vielä on.