Terrun Vajovovich  "Milla"

 

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI11489%2F12&R=181.1

 

Meille ei ikinä enää pitänyt tulla suursnautseria. Ei Iitun jälkeen. Mutta kun antaa Pirulle pikkusormen, niin.. Sillä lailla meille tuli Milla.

 

Millan kutsumanimi kasvattajalla oli Piru, mutta se vaihdettiin meillä hieman lempeämmän sävyiseksi nimeksi kirjanimensä esikuvan mukaan. Piru nimi olis kyllä istunut sille ihan hyvin edelleen, vaikka ilkeä se ei ole, mutta kamalasti kaikenlaista sen ympärillä jotenkin vaan tapahtuu.

 

Milla oppii asioita kamalan nopeasti, tai sitten joitain muka ei ollenkaan. Pihalla pysymisen se on oppinut itsestään, samoin sen että postilaatikolle asti ei saa tulla perässä. Kuusamon lomalla se tiesi että poroja ei saa jahdata ja liian kauas ei saa mennä. Ja että nuotion lähellä on lämmin maata, ja sopivasti hollilla ollessa siinä voi saada makkaraakin. Mutta istu- ja maahan-käskyt on jotenkin tosi hankalia muistaa!

 

Välillä oon miettinyt että mikä mut sai tuon hölmön rontin tänne jo ennestään olemassaolevaan laumaan ottamaan, ja vielä maksamaan siitä! Se yltää pitkine jalkoineen joka paikkaan, aukoo ovet, varastaa pöydältä ja riehuu sisällä. Mutta joka kerta kun se rallittaa täynnä elämää kaverikoirien kanssa, tai kun se tunkee tuon kovan päänsä kainaloon ja on vaan siinä ihan rauhassa, niin tiedän että sen vaan kuului tulla.